UPI:n
HIIHDOT


Aksel Malm on kuulunut UPI:n
 johtokuntaan miltei alusta. Koko
 UPI:n toiminta-ajan hän on uskolli-
 sesti hoitanut hiihtoja ja useat vuodet
 ollut hiihtojaoston puheenjohtaja.
 
 

Alkusysäys UPI:n hiihdoille ja koko seuran perustamiselle juontaa alkunsa jo vuodelta 1921. Tällöin näet nähtiin ensimmäisen kerran pääkaupungissa »puulaakit puuskuttamassa». Urheilu:seura HKV järjesti kansalliset hiihtokilpailut ja oli valinnut kilpailupaikaksi Munkkiniemen lähiympäristöineen. Kalastajatorpan kahvilan omisti siihen aikaan K. M. Brondinin leipomo, jonka isännöitsijä Georg Julin lahjoitti näihin kilpailuihin arvokkaan maljan kiertopalkinnoksi, josta kilpailtaisiin joka vuosi toiminimien kesken. Ensimmäinen kilpailu pidettiin 6.2.21 HKV:n toimiessa järjestäjänä ja voittaen ajalla 40.22 oman sarjansa. Seuran sihteeri Yrjö Halme nä~htiinkin sitten monet vuodet näiden Kalastajatorpan malja-hiihtojen päätoimitsijana ja kuuluttajana avustajinaan seuran kokenut toimitsijakaarti Laakso, Partio, Ilander, Tilli ym. Hiihtojen viralliseksi nimeksi tulli »Helsingin Hiihdot», joka vieläkin esiintyy päivälehdissä otsikkona UPI:n hiihdoista. V. 1924 HKV kyllästyi tähän suurtöiseen kilpailujen järjestelyyn ja luovutti homman erikoiselle puulaakimiesten muodostamalle komitealle: T. Aro (HSP), 0. Fogelberg (Elanto), A. Laakso (SUA), Th. Lönnfors (J. Merivaara), U. Gerasimovitsch (Zitting) ja Y. Halme (Otava). Tämän toimikunnan tehtäväksi jäi valvoa, etteivät liikkeet päässeet rikkomaan sääntöjä, esim. siten, että sama mies hiihti useamman osuuden tai liikkeen puolesta hiihti tilapäinen mies.


Munkkiniemen ranta oli mustanaan väkeä, kun viestinhiihtäjät lähtivät yhtaikaisesti lylyä lykkimään. Parhaat ottivat hyvän kirin ja jätättivät jo Laajalahden jäällä toisia, kuten kuvasta näkyy.
 
 

Hiihtokilpailuja suosi hyvin harvoin kaunis sää. Varsinkin Laajalahden jäällä usein vesikelistä oli haittaa, kun lumisohjoa oli nilkkoja myöten. Muutamina vuosina kilpailut jouduttiin peruuttamaan sään vuoksi tai suurempien yleisten kilpailujen vuoksi (kuten Salpausselän hiihto, SM- ja piirimestaruuskilpailut), jolloin UPI:n hiihtojen suoritusaika lykkääntyi sään suhteen sopimattomaan aikaan (esim. v. 1927). Hiihdot suoritettiin vv. 1925-37 Munkkiniemessä, pari kertaa kaupungin ulkopuolellakin, nimittäin v. 1938 Hertt~oniemessä Topelius-museon vanhan myllyn paikkeilla ja seuraavana vuonna Korsossa. Näillä kerroilla sää oli ihrneen kaunis. Sitten hiihdot vakiinnutettiin Ruskea-suolle.
Kilpailumatka oli aluksi kaikilla 5-henkisjoukkueilla 2 km osuuksin, sitten miehillä 4 km ja viime vuosina 5 km. Hiihtojen latu kulki alkuvuosina jäätä myöten Kuusisaaren kautta, mutta myöhemmin muutettiin ajan »tyylin» mukaisesti murtomaaksi, joka vaati hiihtäjiltä jo enemmän harjoittelua ja maaston tuntemusta. Murtomaalla tapahtuikin aluksi paljon suksirikkoja, mutta myöhemmin hiihtäjät ovat tottuneet tähän hiihtotapaan ja vain voitelu on tuottanut suurimman haitan maaston ja sään johdosta. V. 1948 sattui hiihdossa onnettomuus siten, että sauvan piikki osui hiihtäjän selkään. Osanotto on ollut melko runsasta, vaikkei kuitenkaan niin suuri kuin Helsingin kokoiselta kaupungilta toivoisi. Suurin osanotto oli 207 joukkuetta v. 1938 Herttoniemessä ja sotien jälkeen v. 1947 Ruskeasu,olla 190 joukkuetta. Elannolla on yleensä ollut eniten joukkueita. Harvoin joukkueita on jäänyt saapumatta. Yleisörnenestys on useimmiten ollut hyvä nykyisinkin, vaikka kilpailut alkavat jo klo 10 aamulla. Alkuaikoina saattoi Kalastajatorpalla nähdä »sunnuntaihiihtäjiä» tuhatmäärin UPI:n hiihtoja seuraamassa.
Joukkueilla on ollut omat huoltajansa ja valmentajansa. Siitä syystä tulokset ovat muodostuneet kilpailun kireydestä johtuen hyviksi. Alun pukukysymykselle antoi v. 1925 Ebbin joukkue, joka v. 1939 esiintyi jälleen uusissa puvuissa. Näiden ansiota on ollut, että kilpailevien joukkueiden jäsenillä on nykyisin yhtenäiset puvut tunnusmerkkinä. Onhan silloin ollut helpompi jo kaukaa seurata viestintuojaa ja seuraavan miehen sijoittua sopivaan paikkaan viestinauhaa vastaanottamaan.
 


K. A. Ebbin naisjoukkue herätti huomiota sekä
asianmukaisessa hiihtoasussaan ja voitokkaalla
suorituksellaan useana vuonna peräkkäin.
 
 

Hiihdoissa noudatetaan liikkeiden suuruuden mukaista jakoa ja sarja-luokittelua. Sarjoja oli alkuvuosina jopa tusinankin verran ja luokittelu hapuilevaa, mutta vähitellen se on vakiintunut, mikä onkin tarpeen tulosten vertailussa. Samoin sarjojen nimitykset heittivät alkuaikoina ristiin ja siksi niistä on luovuttu. Virastot ja yleiset laitokset ovat hiihtäneet omassa sarjassaan, samoin oppikoululaiset ylä- ja alaluokkineen, ammattikoulut ja urheiluseuratkin. Viimemainitut suljettiin pian pois näistä hiihdoista ja koulujen hiihdot lopetettiin UPI:n toiminnasta v. 1941. Naisilla oli vuoteen 1931 vain yksi sarja, mutta sen jälkeen muutettiin kahdeksi, 50 henkeä rajapyykkinä. Vuodesta 1928 lähtien on ikämiehilläkin ollut oma sarjansa, johon kelpaavat vain yli 35-vuotiaat ja yhteisikä on vähintään 200 vuotta.
Kilpailijat on yleensä lähetetty matkaan pistoolin laukauksella, mutta useimmiten megafoonilla, v. 1924 kaikki yhtaikaa, sitten 10 hengen ryhmissä minuutin tai useamman väliajoin. Lähettäjinä on ollut tunnettuja kansalaisia kuten kauppaneuvos John Grundström (v. 1928) ym. Joukkueissa on ollut hiihtäjä- tai muita uliheilukuuluisuuksia, kuten Ebbin joukkueessa Kaarina Siren, Suomen mestari Elsa Korholin, W & G:llä Jenny Patrikainen, miesten joukkueissa Räsänen, Rossi, Kokkinen, Niittymaa, Vänttinen, Rutanen, Honkanen, Pekurit, Nikkanen, Jakoleff, Mäki, Laihoranta, Iso-Hollo, Kukkonen ym. Mutta joukkueurheilussa ei yksi mies ratkaise, ja niinpä tasaisimmat joukkueet ovat perineet voiton.
Vuosien varrella on ollut ilo seurata puulaakihiihtojen ke~hitystä ja varsinkin miten liikkeet vuoroin pitävät sarjansa voitosta huolen. Ebbin naiset alkuaikoina olivat ylivoimaisia sarjassaan. Sitten tulivat Brondinin naisleipurit ja Mannisen räätälitytöt. Suuremmassa sarjassa ovat voitot olleet tiukemmassa, mutta Weilin & Göösin tyttäret ovat vieneet hegemonian Elannolta. Ikämiesten hiihdoissa on todettu Pasilan konepajan miesten vetäytyminen syrjään poliisien vankan joukkueen edestä.
Koululaisten kilpailut olivat aluksi jännittäviä, vaikka heillä olikin muita vieläkin mielenkiintoisempia hiihtoja samoihin aikoihin. Strömbergin keraamisen yölampun sai omakseen Suomalainen lyseo eli Ressu. Myöhemmin Teollisuuskoulu piti johtoaseman. Koulujen alaluokkien sarjassa tietenkin Ressu ja Norssi kiistelivät paremmuudesta. Vain II suomalainen lyseo tunkeutui pari kertaa sotkemaan näiden koulujen paremmuuden. V. 1935 oppi-, ammatti- ja korkeakoulut hiihtivät samassa sarjassa, joka loppui v. 1943. Virastojen sarjassa Pasilan konepaja oli ensi aikoina ylivoimainen, mutta sitten tulevat poliisit peliin ja hiihtävät parhaita aikoja. Suurliikkeiden sarjassa Elanto voitti ensimmäisen kiertopalkinnon omakseen, mutta toisesta kiistelee ankarimmin Puhelinyhdistys. Edellistä pienemmässä sarjassa Mercatorin kirjapaino on pitänyt puoliaan monet vuodet ennen sotia, mutta Autokoriteollisuus vei UPI:n maljan omakseen. Tätä pienemmässä sarjassa Talousosakekauppa voitti ensimmäisen kiertopalkinnon, toisen Ekberg ja kolmannen Ovila Oy. Malmin sähkölaitos hallitsee nykyisin tätä sarjaa. Maakauppiaitten Lyhyttavara vei Lassila & Tikanojan maljan alle 50 hengen sarjassa ja Vakava seuraavan maljan, ja Laakerikeskuksen maljasta on nyt kilpailtu monta vuotta. Helsingin Puuteos on pienimmissä liikkeissä ollut mallin näyttäjänä. Nopein joukkue näissä UPI:n hiihdoissa on sannut nimensä arvokkaimpaan maljaan. Mereator vei Brondinin lahjoittaman Kalastajatorpan maljan, Fazerin lahjoittaman Elanto, Puhelinyhdistys Elannon Karhu-veistoksen.
Kiertopalkintoja on ollut runsaasti ja aina, kun joku liike on anastanut kiertopalkinnon omakseen, se on puolestaan ollut aulis lahjoittamaan tilalle uuden omaan sarjaansa. UPI itse on 25-vuotisen olemassaolonsa johdosta lahjoittanut puuttuviin sarjoihin kiertomaljat. Kalastajatorpalla herätti varsinkin katsomossa riemua, kun Veli Giovannin metrin mittainen rinkilä annettiin heikoimmalle joukkueelle vv. 1926-37. Mutta kun huomattiin, että se tuli muutamille joukkueille tavoitteeksi, palkinnosta luovuttiin.

Hiihtojaostot

Hiihtojaoston puheenjohtajina ovat toimineet
v. 1930 V. Partio (TOK),
v.  1931 E. Svahn (Stockmann),
 vv. 1932-35 A. Merivaara (SOK),
vv. 1936-46 A. Malm (Mercator),
v. 1947 H. Ojala (Poliisilaitos),
v. 1948 A. Viskari (Strömberg),
vv. 1949-52 V. Javanainen (Alko) ja jälleen A. Malm.
 

Jaoston kokoonpano on ollut eri vuosina seuraava, puheenjohtaja ensiksi mainittuna:

1930: V. Partio (TOK), V. Suontaa (TOK), R. Tallgren (Kone ja Silta).
1931: E. Svahn (Stockmann), V. Suontaa, H. Kautiainen (Kone ja Silta).
1932: A. Merivaara (SOK), B. Gröndahl (Fazer), A. Laakso (Onninen), H. Kautiainen,
A. Malm (Mereator), Y. Halme (Ilmarinen), E. Svahn.
1933: A. Merivaara, B. Gröndahl, A. Laakso. H. Kautiainen, A. Malm, Y. Halme, V. Kurim,o (Kone ja Silta).
1934135: A. Merivaara, B. Gröndahl, A. Laakso (Vauhkonen), H. Kautiainen, A. Malm, Y. Halme,
S. Kjällman (Kone ja Silta), Y. Laine (Elanto).
1936 - 1937: A. Malm, B. Gröndahl, A. Laakso, H. Ojala (Poliisilaitos), Y. Halme, S. Kjällman, Y. Laine.
1938: A. Malm, B. Gröndahl, A. Laakso, H. Ojala, A. Merivaara, Y. Halme, S. Kjällman, Y. Laine.
1939 - 1940: A. Malm, B. Gröndahl, A. Laakso, H. Ojala, A. Merivaara, Y. Halme, S. Kjällman, Y. Laine.
1941 - 1946: A. Malm, B. Gröndahl, A. Laakso (Stadion), H. Ojala, A. Merivaara, V. Dickman (HKL), S. Kjällman, Y. Laine.
1947: H. Ojala, B. Gröndahl, A. Laakso, A. Fagerholm (HKL), A. Merivaara, R. Karlsson (HKL), V. Dickman, A. Lindqvist (Kone ja Silta), A. Manninen (Manninen).
1948: A. Viskari (Strömberg), B. Gröndahl, A. Laakso, A. Fagerholm, R. Karlsson, V. Dickman, A. Lindqvist.
1949: V. Javanainen, B. Gröndahl, A. Laakso, A. Fagerholm, A. Merivaara, R. Karlsson, V. Dickman, E. Kolehmainen (OTK), J. Lybeck (Strömberg), A. Viskari, H. Kvick (Kone ja Silta).
1950 - 1952: V. Javanainen, B. Gröndahl, A. Laakso, A. Fagerholm, A. Merivaara, R. Karlsson, V. Dickman, E. Kolehmainen, T. Askoluoto (Poliisil.), A. Viskari, H. Kvick.
1953 - 1954: A. Malm, B. Gröndahl, A. Laakso, A. Fagerholm, R. Karlsson, V. Dickman, E. Kolehmainen, T. Askolu:oto, A. Viskari, H. Kvick, V. Åberg (Puhelinyhdistys).